Andersson yhdistää punaisen ja vihreän työelämässä

Vasemmistoliiton uuden puheenjohtajan Li Anderssonin mielestä 2010-luvun työelämässä pitää yhdistää oikeudenmukaisuus, työllisyys ja ympäristön kantokyky.

– Miksi yliopistossa opiskellut nuori nainen ei voisi vaatia pääomaverotuksen kiristämistä ja vastustaa vapaakauppasopimus TTIP:ia Rautaruukin pitkäaikaisen metallimiehen rinnalla? Juuri tämä yhdistelmä on ja sen pitää olla vasemmistoliiton vahvuus, näkee Andersson.
– Muistan edelleen ensimmäisestä Turun vasemmistoliiton kokouksestani erään telakkatyöntekijän pitämän puheenvuoron. Hän kertoi kuinka ärsyttävää on lukea, että suomalainen duunari on rasisti, kun hän joka päivä käy töissä Turun kansainvälisimmässä työpaikassa, työkavereinaan kymmeniä eri kansalaisuuksia, hän kertoo.
Punaisen ja vihreän politiikan yhdistäminen ei ole uusi asia vasemmistossa. Li Andersson kertoo sen olevan osa puolueen traditiota.
– Vasemmistoliiton ensimmäisessä poliittisessa ohjelmassa huhtikuulta 1990 vaadittiin punaista politiikkaa vihreän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta. Nämä asiat ovat olleet aina läsnä meidän arvomaailmassa ja politiikassa, ja kyllä duunarit ovat aina myös fillareilla kulkeneet, hän toteaa.

Kuka on duunari?
Li Anderssonin mukaan perussuomalaisten kaltaisten puolueiden ei pidä antaa määritellä suomalaista duunaria, ja luoda kuvaa ympäristöstä piittaamattomasta hahmosta, joka ei arvosta kulttuurielämää. Sellainen ei duunari ole.
– Duunareiden joukko on tänään monenkirjava. Siihen kuuluu yhtä lailla satamassa työskentelevä ahtaaja, toimeksiantoviidakossa seikkaileva kääntäjä, kaupan kassa tai lähihoitaja. Epävarmuus, stressi, pelko ja työuupumus koskettavat myös korkeakoulutettuja aivan eri tavalla kuin koskaan aiemmin, hän näkee.
Li Andersson työelämässä pitäisi osata katsoa eteenpäin.
– Jotta olisimme tulevaisuuden työväenliike, on politiikkamme lähtökohdaksi otettava se, miltä työelämä 2010-luvulla oikeasti näyttää. Työelämän kahtiajakautuminen on sekä vasemmiston että ammattiyhdistysliikkeen suurin tulevaisuuden haaste. Siksi meidän tulee selvästi ilmaista, että tämän päivän työväenliikkeeseen kuuluvat kaikki, jotka joutuvat myymään omaa työtään tullakseen toimeen, Andersson näkee.

Suomi ei nouse työaikaa pidentämällä, vaan satsaamalla koulutukseen ja vihreään teknologiaan

Vasemmistoliiton puheenjohtajan mukaan kilpailukykysopimus tullaan muistamaan historiallisena työntekijöiden asemaa heikentävänä sopimuksena.
– Kyse ei ole mistään muusta kuin oikeiston ikivanhasta tavoitteesta tehdä lisää tulonsiirtoja työnantajille. Ei Suomi nouse sillä, että jokainen meistä sinnittelee kuusi minuuttia pidempään työpaikallaan tai että ylityöllistettyjen lähihoitajien lomarahoja vähennetään kun samalla leikataan juuri siitä, mistä meidät maailmalla tunnetaan: osaamisesta, lataa Andersson.
Anderssonin mielestä työpaikkoja ei synny lisää, ellei kaikilla suomalaisilla ole ostovoimaa ja luottamusta maan talouteen.
– Me haluamme Suomen, jossa työllisyyttä parannetaan panostamalla siihen, missä me voimme olla vahvoja: osaavaan työvoimaan, koulutukseen, vihreään teknologiaan ja uusiutuvaan energiaan. 2010-luvun työllisyyspolitiikka perustuu aina ilmastonmuutoksen torjumisen ja ympäristön kantokyvyn huomioimiseen, kertoo Andersson.
Andersson mielestä työn tuottavuutta parannetaan huolehtimalla työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista.
– Sitä parannetaan lisäämällä työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa työnsä sisältöön ja työpaikkansa asioihin, hän kommentoi.

Jaetaan työaikaa ja parannetaan työoikeuksia

Vasemmisto haluaa Suomeen kokeiluja kuuden tunnin työpäivästä.
– Göteborgissa tehty kokeilu kuuden tunnin työpäivästä on saanut niin paljon kansainvälistä huomiota, että kunta kielsi mediaa tulemasta paikalle, jotta työntekijät ehtisivät keskittyä tehtäviinsä vanhustenhuollossa. Yksi poikkeus tosin tehtiin, New York Timesille. Rohkenen epäillä, että New York Times ei ole tulossa tekemään juttua Sipilä-Suomen kuusi minuuttia pidemmästä työpäivästä, arveli Andersson.
Vasemmistoliiton puheenjohtajan mukaan vastentahtoinen osa-aikatyö ja työn alihinnoittelu freelancereiden ja itsensätyöllistäjien toimeksiantojen avulla ovat yleistyviä piirteitä suomalaisessa työelämässä.
– Me haluamme Suomen, jossa jokainen voi tulla palkallaan toimeen. Työsopimuslain täsmentäminen niin, että itsensätyöllistäjät olisi mahdollista rinnastaa palkansaajiin olisi keino puuttua tietoiseen työn alihinnoitteluun, uskoo Andersson.
– Siksi aikaa, kunnes kamppailu riittävästä perustulosta saadaan päätökseen, yrittäjien työttömyysturvaa on selkeytettävä niin, että myös pienyrittäjillä on mahdollisuus työkeikkojen tekemiseen, ilman pelkoa tukien takaisinperinnästä tai työttömyysturvan menettämisestä kokonaan, hän kertoo.

Feminististä työmarkkinapolitiikkaa

Vasemmistoliiton puheenjohtajan mielestä feminismiä tarvitaan työmarkkinapolitiikkaan!
– On täysin tekopyhää puhua samapalkkaisuuden edistämisestä kun samaan aikaan sovitaan lomarahojen leikkauksista vain naisvaltaiselle julkiselle sektorille, hän kertoo.
Vasemmistoliiton esittämä vanhempainvapaajärjestelmän uudistaminen 6+6+6-mallin mukaisesti antaisi isille mahdollisuuden jäädä kotiin lasten ollessa pieniä ja samalla parantaisi naisten työmarkkina-asemaa.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen ja varhaiskasvatuksen laadun parantaminen ovat keskeisiä tapoja edistää tasa-arvoa, paaluttaa Andersson.

Lue Li Anderssonin linjapuhe kokonaisuudessaan täältä.

Kuva: Vasemmistoliiton facebooksivu.

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*


*

UA-77399213-1