Demokratian kahden kasvot

Kokoomuksen eliitti riensi turvaamaan puolueen puheenjohtajan valtiovarainministeri Alexander Stubbin selustan julkaisemalla tiedotteen, jonka mukaan puheenjohtajapeli pitää viheltää poikki ja antaa Stubbille työrauha. 

Liikemies ja kansanedustaja Eero Lehti runttasi täysin puolue-eliitin toiminnan junttaamiseksi ja keskustelun hiljentämiseksi. Lehden mukaan Stubb keskittyy kuntoiluun, kun maa pitäisi laittaa kuntoon. Lehti edustaa puolueen uusliberalistista siipeä, johon kuuluvat muun muassa kansanedustajat Lepomäki, Vartiainen ja Harkimo. Heidän mielestään yhteiskuntasopimus antaa ihan liian vähän yrittäjille ja he vaativat, että paikallisella sopimisella puretaan työntekijöiden oikeuksia, ennen kaikkea yleissitovuutta, jolla säädetään mm. työaikoja ja palkkoja. Täytyy muistaa, että Lehti esitti taannoin, että kun yrityksessä käydään yt-neuvottelut työvoiman vähentämisestä, niin luottamusmies pitää irtisanoa ensimmäisenä. Kuvastaa kuinka paljon hän arvostaa sopimusjärjestelmää. Näiden esittämää paikallista sopimista pitäisikin kutsua paikalliseksi saneluksi.

Olennaista on myös huomioida, ettei Stubbin linjakaan ole millään tavalla keskustalainen, vaan hän joukkoineen on varsin oikealla. Olennaista on kysyä miten muut puolueet ovat suostuneet toteuttamaan kokoomuksen ajamaa politiikkaa hallituksessa ja miten ihmeessä yksikään työntekijä äänestää kokoomusta?
***

Samaan aikaan puoluekentän toisella reunalla Vasemmistoliitto valmistautuu puheenjohtajan valintaan jäsenäänestyksellä. Kisaan on ilmoittautunut kolme puolueen kansanedustajaa: turkulainen Li Andersson, riihimäkeläinen Aino-Kaisa Pekonen ja nakkilalainen Jari Myllykoski. Andersson ja Pekonen ovat jo etukäteen ilmoittaneet kunnioittavansa jäsenäänestyksen tulosta. Se on hieno ja tärkeä asia. Andersson jopa niin, että hän vetäytyy kisasta jos jää toiseksi vaikka yhdelläkin äänellä.

Jäsendemokratian laajentaminen on hieno asia. Se innostaa muitakin kuin perusjärjestöjyriä toimintaan. Tämän pitäisi olla merkityksellistä ja tärkeää, koska järjestötoimijoita on ollut vaikeaa houkutella mukaan vanhan kaltaiseen toimintaan, jossa jäsenien rooli on minimaalinen. Tapoja on muutettava.

Maailmalta voi nostaa esimerkkeinä esimerkiksi brittien Labourin johtoon valitunCorbynin kampanjan, joka veti mukaan valtavasti uusia innostuneita jäseniä ja kansalaisjärjestöjä. Yhdysvalloissa taasen Bernie Sandersin presidentinvaalikampanjaon ollut ilmiömäinen. Se on synnyttänyt laajan ruohonjuuritason poliittisen liikkeen, joka haastaa kahden puolueen harmaan vaihtoehdottomuuden konkreettisilla teemoilla ajaen poliittista vallankumousta, jossa otetaan valta takaisin Wall Streetin finanssieliitiltä.

Vasemmistoliitto tiedotti viime viikolla, että järjestöön on liittynyt vuoden alusta alkaen yli 500 jäsentä ja viime vuonna yli tuhat jäsentä. Erinomaista. Vielä muuten ehdit liittyä jäseneksi ja äänestämään puheenjohtajasta, jos liityt maaliskuun aikana jäseneksi.

Toivon järjestödemokratiaa ajavien aloitteiden menevät läpi Vasemmiston puoluekokouksessa kesällä. Vasemmalla on nyt mahdollisuus näyttää mikä puolue arvostaa jäsendemokratiaa ja tarjoaa mahdollisimman laajasti toimintakanavia kaikille kiinnostuneille. Mahdollisuutta ei kannata missata.

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*


*

UA-77399213-1