Elinvoima ja voimaelin

Mäntsälän valtuustossa päätettiin 3.5.2021 palvelu- ja johtamisjärjestelmäuudistuksesta. Päätöksen mukaan työllisyys- ja kotouttamispalvelut siirtyvät teknisen johtajan käden alle ja päätöselimen nimeksi tulee tekninen ja elinvoimalautakunta, kunnan uusi voimaelin.

Minusta päätösoli huono. Yritän seuraavassa perustella, miksi.

Mitä lautakunnan nimeen tulee, niin näkemykseni on täsmälleen sama kuin Kotimaisten kielten keskuksella: merkitykseltään epäselvän elinvoiman käyttöä organisaatioyksiköiden ja tittelien nimissä on vältettävä. Mutta kyllä sisällöllisiäkin perusteluja löytyy.

Vuonna 2018 ilmestyneessä julkaisussa Kuka johtaa elinvoimaa? ihmeteltiin elinvoiman käytöstä seuranneita sotkuja. Syyksi kirjoittajat arvelivat, että elinvoima lukeutuu hyvin niin sanottuihin ”jumalkäsitteisiin”, jotka antavat kuulijalle positiivisen vaikutelman ilman sisällöllistä täsmennystä.

Yhdessä kunnassa elinvoima käsitteellä tarkoitetaan kunnan rajat ylittävää alueellista yhteistyötä, toisessa oman kunnan erityispiirteitä yleensä, kolmannessa koulutusta, neljännessä työllisyyttä jne. Mitään vakiintunutta merkitystä käsitteelle ei ole syntynyt.

Kuntalaisille tämä sekavuus on melkoinen päänsärky.

Meillä päätökseksi tuli sijoittaa ”elinvoimapalvelut” tekniseen lautakuntaan, teknisen johtajan alaisuuteen. Ajatus lienee ollut, että työllisyys- ja kotouttamispalvelut toisivat tekniseen toimintaan sen ”elinvoiman”, joka sieltä toistaiseksi puuttuu.

Tokkopa vaan. Työllisyys- ja kotouttamispalvelujen siirto ei tee teknisestä toiminnasta yhtään sen elinvoimaisempaa kuin se olisi ilman työllisyys- ja kotouttamispalveluja. Mutta siirron myötä menetetään se mahdollisuus, joka työllisyys- ja kotouttamispalveluille olisi auennut hyvinvointilautakunnassa.

Vahvistusta näkemykselleni olen saanut kirjasta Aikuissosiaalityö (Gaudeamus, 2020). Kirjan mukaan aikuissosiaalityö ei ole lunastanut odotuksia kokonaisvaltaisesta monitoimijuudesta, joka nähdäkseni voi toteutua vain kokoamalla yhteen työllisyys- ja kotoutuspalvelut muiden ”osallisuuspalveluiden” kanssa.

On vaikea nähdä, että ajan saatossa syntyneet hallinnolliset raja-aidat kaatuisivat itsestään. Mutta on todennäköistä, että työllisyys- ja kotoutuspalvelujen sijoittaminen muihin hyvinvointipalveluihin lisäisi läpinäkyvyyttä ja kokonaisuuksien hallintaa muuten niin sirpaleisessa toimintaympäristössä.

Aikuissosiaalityön avainsana on joka tapauksessa monitoimijuus.

Se on astetta enemmän kuin moniammatillisuus. Monitoimijuudessa myös asukas itse pääsee osallistumaan itsensä ja tilanteensa kehittämistä koskevaan toimintaan. Osana teknistä toimialaa monitoimijuudella ei ole juurikaan mahdollisuuksia laajentua.

Mutta osana elinikäistä oppimista ja hyvinvointia koskevaa palvelua mahdollisuudet olisivat huomattavasti paremmat. Ja siksi myös työllisyys- ja kotouttamispalveluita koskevaksi päätöksentekoelimeksi olisi pitänyt valita hyvinvointilautakunta.

No, toki nyt tehdynkin päätöksen kanssa voi elää. Ja mitä paremmaksi ymmärryksemme aikuissosiaalityön mahdollisuuksista ja rajoituksista muotoutuu, sitä todennäköisemmin työllisyys- ja kotouttamispalveluiden kotipesäksi tulee aikanaan jokin muu kuin tekninen toimiala.

Erkki Laukkanen
Kunnanvaltuutettu, vas.
Mäntsälä

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*


*

UA-77399213-1