Herttuainen: ”Voimia on koottava”

Vasemmistoliiton Uudenmaan piirihallituksen puheenjohtaja Auli Herttuainen puhui vakaumuksen puolesta kaatuneiden muistomerkillä Mäntsälässä.  Hän luki isoisänsä pojilleen kirjoittaman kirjeen. Pojat olivat tuolloin Suomenlinnassa punavankeina.

– Huoli pojista oli valtava – samaa tuskaa ja raastavaa tunnetta tuntevat lukemattomat isät ja äidit tänään Syyriassa, Irakissa, Turkissa ja monessa muussa maassa, sanoi Herttuainen.

Pojat pääsivät kotiin. Toisesta tuli juustomestari ja mallipuuseppä. He tekivät kumpikin pitkän uran vasemmistoliikkeessä, toinen SKDL:ssa ja toinen SDP:ssa.
– Tuolloin satavuotta sitten ei tuijoteltu kannatuslukuja tai vahdattu oman puolueen etua. Silloin maa- ja tehdastyöläisillä oli yhteinen vastustaja. Tai oikeastaan vastustajia eli omistava luokka, nälkä, kylmä ja epävarmuus olemassaolon oikeutuksesta, näki Herttuainen.
– Nyt uhraamme voimiamme toistemme kanssa kilpailemiseen sen sijaan, että kokoaisimme voimamme yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Juuri tämän hallituksen aikaan sen ei luulisi olevan edes vaikeaa. Onneksi me täällä Mäntsälässä osaamme yhteistyöntaidon. Kehitetään ja syvennetään sitä entisestään, toinen toisiamme kunnioittaen, totesi Herttuainen.

Lue koko puhe:

 

Hyvät toverit
Luen kirjeen, jonka isoisäni on kirjoittanut pojilleen, jotka olivat Suomenlinnassa punavankeina – 17 ja 18 –vuotiaat pojat. Huoli pojista oli valtava – samaa tuskaa ja raastavaa tunnetta tuntevat lukemattomat isät ja äidit tänään Syyriassa, Irakissa, Turkissa ja monessa muussa maassa.
Luen kirjeen sillä mäntsäläläishämäläisellä murteella kuin se on kirjoitettukin.
Tervehtys täältä koti tanhuvilta. Täällä on vointi niin kuin arvaatte – ikävässä ja surussa ja työt on jäännyt jälkeen. En mitenkään ole kerkinnyt niitä yksin suorittamaan. Mutta toiveeni on että pääsisitte kotia avustamaan minua niissä.
Minä olen hommannu teitään poispääsyänne mutta ei tahto tulla mitään. Nyt minä jo sain Yrjölle paperin ja Oskarin en ole saannu vaikka olen monta päivää jo hääränny.Mutta toivoni on että vielä senkin saan mutta en tietä kuinka kauvan viipyy kun valmis.Mutta yrittää pitää – otota ny viellä vähän aika jollet ja muuten pääsen, kyllä minä luulen, että kyllä sinä piaan pääset.
Mutta tupakka on vähän ja huonoa kun ei sitäkän tahto saata kuin se on kortilla eikä ole kuin yksi kortti nyt sitä.Taas saatte vähän sapuskaa- ei sitäkään ole paljon mutta jos taas vähän päästä voisi saata uutta.
Hyvästi vaan ja hyvää vointia toivoo kunnioittaen kaikki kotiväki ja erittäin
Isä ja Äiti Salonen

Molemmat pojat pääsivät ehjinä kotiin. Toisesta tuli mallipuuseppä ja hän toimi aktiividemarina Vantaalla, toinen valmistui juustomestariksi ja toimi SKDL:n riveissä Iisalmessa.
Tuolloin satavuotta sitten ei tuijoteltu kannatuslukuja tai vahdattu oman puolueen etua. Silloin maa- ja tehdastyöläisillä oli yhteinen vastustaja. Tai oikeastaan vastustajia eli omistava luokka, nälkä, kylmä ja epävarmuus olemassaolon oikeutuksesta.
Nyt uhraamme voimiamme toistemme kanssa kilpailemiseen sen sijaan, että kokoaisimme voimamme yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Juuri tämän hallituksen aikaan sen ei luulisi olevan edes vaikeaa.
Onneksi me täällä Mäntsälässä osaamme yhteistyöntaidon. Kehitetään ja syvennetään sitä entisestään, toinen toisiamme kunnioittaen.
Hyvää vappua. Kiitos menneille sukupolville heidän suuresta työstään ja uhrauksistaan hyvinvointivaltion luomiseksi.

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*


*

UA-77399213-1