Hiilineutraali Mäntsälä, miksi ja miten?

Perussuomalaisia lukuun ottamatta eduskunnassa edustetut puolueet ovat sitoutuneet tavoitteeseen, että ilmakehän lämpötilan nousu rajataan 1,5 asteeseen. Muuten puhe kestävästä kehityksestä on vailla katetta.

Tavoitteen saavuttaminen ei tietenkään ole vain meistä kiinni. Myös nykyiset vapaamatkustajat on sitoutettava tavoitteeseen. Mutta, kuten kaikissa suurissa hankkeissa, vain päämäärätietoinen, omissa käsissä olevien keinojen hyödyntämiseen perustuva toiminta voi lopulta tuottaa toivotun tuloksen.

Aloitetaan siis Suomesta. Keskiverto suomalaisen hiilijalanjälki on runsaat 10 000 kiloa vuodessa. Nettona, käytössä olevat hiilinielut huomioiden, se on noin puolet tästä. Viimeistään 30 vuoden kuluttua – monien mielestä jo 2030 – meidän pitäisi olla tilanteessa, jossa päästöt ovat yhtä suuret nielujen kanssa.

Jos tähän tavoitteeseen ei päästä, elämän perusedellytykset kuten puhdas vesi ja ruoka katoavat sadoilta miljoonilta ihmisiltä. Tämä puolestaan johtaisi konflikteihin ja pakolaisuuteen. On siis äärimmäisen perusteltua toimia niin, että näin ei pääse käymään.

Mitä päästötavoitteen saavuttaminen edellyttää kunnilta?

Hiilijalanjäljestä kolmannes tulee asumisesta, viidennes liikenteestä, viidennes ruoasta ja loput muusta kulutuksesta. Suurelta osin – ei siis kaikilta osin – näistä asioista päätetään kunnissa. Ja monissa kunnissa työ onkin lähtenyt liikkeelle. Myös Mäntsälässä on tehty aloite hiilineutraalista Mäntsälästä.

Sitran julkaiseman raportin mukaan kuntien tavoitteet menevät valtiota pitemmälle: yli neljännes suomalaisista asuu kunnassa, joka tähtää hiilineutraaliksi jo vuoteen 2030 mennessä.  Ja myös tuloksia on saavutettu: jaksolla 2010 – 2016 päästöt ovat vähentyneet yli viidenneksellä.

Eniten päästöt ovat vähentyneet sähkön kulutuksessa ja sähkölämmityksessä sekä jätehuollossa. Vähiten tuloksia on saavutettu liikenteen ja maatalouden piirissä. Ja mitä kuntakokoon tulee, niin pienehköissä, alle 30 000 asukkaan kunnissa liikenteen ja maatalouden päästöt ovat kasvaneet.

Mitä pienehköissä, Mäntsälän kaltaisissa kunnissa pitäisi tehdä toisin?

Siinäpä pohdittavaa. Ainakaan liikenteen ja maatalouden osalta helppoja ja nopeasti vaikuttavia keinoja ei ole kuntien käytössä. Julkisen, yksityistä autoilua korvaavaan liikenteen kehittäminen on aina pitkän aikavälin ratkaisu. Eikä savisia peltoja noin vain muuteta multaviksi, hiiltä paremmin sitoviksi.

Mutta pitkän aikavälillä taajamarakenteen tiivistäminen vähentää liikennettä varmasti. Ja toki yksikin julkinen liikennereitti eniten käytetyille väylille, kuten keskustan ja aseman välille, parantaa tilannetta. Vastaavasti maatalouden – ja toki myös muun ympäristön – nieluja voidaan tehostaa istutuksin.

Se, että meillä on nyt valmisteilla strateginen, yleisiä tavoitteita palveleva yleiskaavahanke, on siis luonnollinen viitekehys kaikelle liikenteen ja maatalouden päästöjä vähentävälle toiminnalle. Sen lisäksi on toki käytävä erikseen läpi muut, erityisesti asumiseen ja lämmitykseen liittyvät ratkaisut.

Aina on tilaa myös uusille innovaatioille.

Hyvä esimerkki on Kapulin teollisuusalueella sijaitsevan hakukoneyhtiö Yandexin tuottaman hukkalämmön hyödyntäminen muiden alueen kiinteistöjen lämmönkäytössä. Pohjimmiltaan se on sosiaalinen, kunnan ja kuntayhtiöiden omaan neuvokkuuteen perustuva ratkaisu.

Sitran raportissa niitä luetellaan koko joukko, muun muassa julkisiin hankintoihin soveltuen: tarjotun koneen tai laitteen tulee kuulua parhaaseen energialuokkaan, tarjotun tuotteen valmistukseen käytetystä materiaalista vähintään 50 % tulee olla kierrätettyä ja niin edelleen.

Mäntsälän ”vihervasemmisto” jätti 24.9.2018 valtuustoaloitteen ”Kohti hiilineutraalia kuntaa”. On jännittävää nähdä, millaisen käsittelyn aloite kunnan elimissä saa. Niin tai näin, kunnat ovat olennainen osa ongelmaa.

Niinpä niiden täytyy olla myös ongelman ratkaisua.

 

Erkki Laukkanen

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*


*

UA-77399213-1