Kova bisnes, heikot ohjaimet, huono SOTE

Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymä päätti 12.2. hankintastrategiastaan. Esittelytekstin mukaan hankinnat tukevat kuntayhtymän strategiaa, jota ei kuitenkaan ole missään esitetty. Mitä strategiaa hankinnat siis tukevat?

Sitä me emme valitettavasti tiedä.

Järjestämislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 15/2017 vp.) 14 §:n mukaan sote-palvelujen järjestäjien tulisi valmistella palvelustrategia, jossa määritellään myös hankintastrategian reunaehdot, kuten se ”miten laajasti ja missä palveluissa käytetään yksityisiä palvelun tuottajia”.

Syksyllä 2017 sama tavoite kirjattiin myös Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän järjestämis- ja tuottamissopimuksen kohtaan 5.3. Siinä todetaan, että ”Kuntayhtymälle vahvistetaan vuoden 2018 aikana palvelustrategia sen suunnittelua ja johtamista varten.”

Näin ei ole tehty.

Se on erikoista, sillä lain mukaan hankintojen reunaehtojen pitää olla tiedossa jo etukäteen, ennen hankevalmistelun käynnistymistä. Muuten ajaudutaan helposti tilanteisiin, joissa markkinoilta ostetaan myös palveluita, jotka kuntayhtymän tulisi esimerkiksi riippumattomuutensa turvatakseen tuottaa itse.

On myös muistettava, että kuntayhtymän esipuheissa tavoitteeksi asetettiin sellaisen julkisen toimintakonseptin luominen, joka pärjää kilpailussa suuria terveysfirmoja vastaan keväällä 2021. Mutta viime aikoina olen päätynyt siihen, että tämä tavoite ei ole enää voimassa.

Vaikutelmaksi on tullut, että julkiseen palveluun perustuvan tuotantomallin paikalle tavoitteeksi on noussut ostopalveluihin perustuva tuotannon jakelumalli, jossa julkinen tilaa ja yksityinen tuottaa. Niin markkinakeskeinen uusi hankintastrategia on.

Sen perusolettamuksena on, että jatkossa yhä suurempi osa palveluista tuotetaan markkinoilla. Julkisella sektorille roolia jäisi lähinnä markkinoiden tukemisessa, keinona hankintojen kilpailutukset. Itse koko elämän talousasioita pohtineena ihmettelen, miten näinkin vinoon olettamukseen on päädytty.

Hankintastrategia-asiakirjan luonnokseen oli jopa kirjattu seuraava ennuste: ”Jos palvelutuotanto kuntayhtymässä siirtyy päivä päivältä enemmän ostopalveluiden vastuulle, oman henkilökunnan tehtäväksi jäävät asiantuntijatyöt ja muut työt, joissa tietoa tarvitaan paljon.”

Esityksestäni tämä virke poistettiin lopulta yksimielisesti. Mutta muut ongelmat jäivät. Hankintastrategia ei ota huomioon sitä määräävää markkina-asemaa, johon muutama suuri markkinatoimija on päässyt. Eikä se itsessään aseta mitään rajoituksia ostopalvelujen kasvattamiselle.

Ostohoivan kriisi on esimerkki siitä, mihin ostopalvelukeskeinen hankintastrategia helposti johtaa. Jotta näin ei kävisi muissakin palveluissa, hankintatoimelle täytyy asettaa toimintastrategiasta johdetut poliittiset rajoitteet. Sitä ennen päätetty hankintastrategia ei mielestäni ole toimeenpanokelpoinen.

Toivottavasti yhtymävaltuusto ryhtyy tarvittaviin korjaustoimiin maaliskuun kokouksessaan.

 

Erkki Laukkanen
Mäntsälän kunnanvaltuutettu, Vas.

 

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*


*

UA-77399213-1