Minne menet, Keusote?

Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän (Keusote) johtaja Pirjo Laitinen-Parkkosen mielestä syksyllä käyttöön tulevat palvelusetelit täydentävät kuntayhtymän omaa tuotantoa (Keski-Uusimaa 18.7., Aamuposti 19.7.), toisin kuin Hyvinkään kaupunginvaltuutettu Olli Savela (Vas.) oli aiemmin esittänyt.

Laitinen-Parkkonen on oikeassa siinä, että nyt päätetty järjestely ei ole suoraa jatkoa Sipilän hallituksen rahoittamille valinnanvapaushankkeille, koska palveluseteliä tarjotaan vain niille ihmisille, joiden palvelu uhkaa muuten kohtuuttomasti lykkääntyä.  Mutta tästähän prosessi vasta alkaa.

Palvelusetelin sääntöasiakirjoissa kannustindynamiikka on rakennettu siten, että suoritekorvauksen sijasta yksityisten tuottajien asiakkaiksi listautuneista maksetaan kuukausikorvaus (kapitaatiokorvaus). Tässä vaiheessa täydentävä palvelu muuttuu korvaavaksi palveluksi. Aivan kuten valinnanvapaushankkeissa.

Siksi puhe kuntayhtymän omaa tuotantoa täydentävästä palvelusta on harhaanjohtavaa. Kuten myös lupaus siitä, että yhdenvertaisuus ja tehokkuus paranisivat. Se, että julkisen sijasta palvelun tuottaisi yksityinen, ei itsessään näihin tuloksiin johda.

Tulokset riippuvat siitä, miten kuntayhtymän oman tuotannon organisoinnissa onnistutaan.

Nyt päätetty järjestely on voimassa loppuvuoden. Sen jatkosta päätetään osana ensi vuoden talousarviota. Laitinen-Parkkosen kirjoituksista on kuitenkin ennakoitavissa, että nyt tehdyllä päätöksellä on myös laajempaa, Uuttamaata ja mahdollisesti jopa koko maata koskevaa merkitystä.

Siksi jatkokeskusteluun olisi tuotava myös niitä asioita, jotka siitä toistaiseksi puuttuvat. Yksi sellainen on nykyisen hallituksen linjaus, jonka mukaan sote-palvelut tuotetaan jatkossa pääosin julkisina palveluina, joita yksityisten firmojen ja järjestöjen palvelut täydentävät.

Maan hallituksen puolelta olisi nyt aika selventää, mitä tällä käytännössä tarkoitetaan. Miten julkiset sote-palvelut on tarkoitus organisoida, ja millaisia täydentäviä palveluja hankitaan muilta tuottajilta? Miten estetään se, että täydentävästä tuotannosta ei tule korvaavaa tuotantoa?

Valitettavasti näihin kysymyksiin ei ole vielä vastauksia.

Vuonna 2017 hyväksytyn Keski-Uudenmaan sote-palvelujen järjestämistä ja tuottamista koskevan sopimuksen mukaan kuntayhtymälle piti jo vuoden 2018 aikana vahvistaa palvelustrategia, jossa määriteltäisiin mm. kuntayhtymän oman tuotannon suhde muuhun tuotantoon.

Näi ei ole tehty. Keusoten hallituksen seminaarissa huhtikuussa palvelustrategiaa sivuttiin, mutta vain vision muodossa. Sen vision mukaan Keusoten haluaisi olla kaikessa muita parempi. No, kukapa ei haluaisi. Mutta strategiasta, joka halutun piikkipaikan tuottaisi, ei ole asiakirjaa. Ei edes luonnosta.

Sen sijaan kuntayhtymällä on erittäin ostopalvelukeskeinen hankintastrategia. Se yhdessä nyt tehdyn ratkaisun kanssa ennakoi, että oman tuotannon kehittämisen perustuvan tuotantojärjestelmän sijasta tavoitteena on erilaisiin osamarkkinoihin perustuva tuotannon jakelujärjestelmä.

Jos näin käy, Keusote mitätöi itse itsensä.

Itse olen sitä mieltä, että jos kaikki se aika, joka viimeisen kahden vuoden aikana on käytetty erilaisten ostopalvelujen kehittämiseen, olisi käytetty kuntayhtymän oman tuotannon kehittämiseen, luvattu palvelustrategia olisi ollut valmis jo viime vuoden puolella.

Aivan kuten alkuperäisessä sopimuksessa luki.

 

Erkki Laukkanen
Mäntsälän kunnanvaltuutettu, Vas.
Keusoten hallituksen jäsen

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*


*

UA-77399213-1